Jean-Jacques Rousseau

Jean-Jacques Rousseau oli sveitsiläinen filosofi, joka eli vuosina 1712-1778. Hänet tunnetaan parhaiten yhteiskuntaa käsittelevistä teoksistaan "Yhteiskuntasopimus" (1762) ja "Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista" (1753). Rousseaun mukaan olisi parempi, jos ihmiset saisivat elää täydellisessä poliittisessa vapaudessa ja sovussa.

Rousseau syntyi Genevessä Sveitsissä vuonna 1712. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan pieni, ja pian sen jälkeen isä jätti Rousseaun veljensä kanssa. Niinpä Rousseau päätyi äitinsä perheen kasvattamaksi. Kasvettuaan tarpeeksi hänet lähetettiin kaivertajan oppiin. Kyllästyttyään ankaraan kohteluun hän karkasi ja jätti Geneven ollessaan 16-vuotias.

       

Rousseau pysähtyi Madame de Warensin luo harhailtuaan aikansa Ranskan ja Italian läpi. Siellä ollessaan hän opiskeli muutaman vuoden ja nautti vapaa-ajastaan. De Warensin luona Rousseau kääntyi katolilaiseen uskoon ja opiskeli joitakin viikkoja pappisseminaarissa. Vierailunsa jälkeen hän lähti matkustelemaan ja työskenteli monissa eri ammateissa. Musiikki oli Rousseaulle tärkeä asia. Hän toimi pitkään musiikinopettajana ja yritti saada mainetta keksimällä rationaalisempaa nuottikirjoitusjärjestelmää, mutta epäonnistui yrityksessään. Rousseaun muutettua Pariisiin hän tutustui d`Alembertin ja Diderot`n radikaaliin intellektuellipiiriin sekä kirjoitteli Encyclopedie-nimiseen suureen teokseen musiikkia käsitteleviä artikkeleja.

          

Rousseau voitti vuonna 1750 Dijonin akatemian palkinnon esseellään "Discours sur les sciences et les arts",  jolla hän pääsi maineeseen. Esseessään Rousseau väitti taiteiden ja tieteen edistyksen pilanneen moraalin. Seuraavassa paljon tärkeämmässä teoksessaan "Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista” (1753) Rousseau oli sitä mieltä, että "ihmisen luonnontilan" olivat aiemmat filosofit ymmärtäneet väärin.

“Mistä tässä tutkielmassa sitten tarkkaan ottaen on kyse? Sen hetken osoittamisesta, jolloin oikeus seurasi väkivaltaa ja luonto alistettiin laille. Sen selvittämisestä, minkä käsittämättömän tapahtumaketjun seurauksena vahva voi ryhtyä palvelemaan heikkoa ja kansa uhrata todellisen onnensa kuvitellun tyydytyksen vuoksi.” - sivulla 36 Rousseau kuvailee hyvin teoksen sisällön.

Rousseaun mukaan luonnontila on ihmiskunnan paratiisillinen alkutila, jossa ei ole yksilöiden välistä kilpailua.  Rousseau siis uskoi ihmisen luonnollisen myötätunnon johtavan suhteelliseen rauhaan. Hän syyttää filosofeja, jotka ovat antaneet "villille" yhteiskunnan ulkopuoliselle ihmiselle modernin ihmisen piirteet, vaikka jälkimmäinen on rappeutunut ja kesyyntynyt. Luonnontilainen ihminen ei suistu sotaan. Rousseau uskoo, että villi-ihmisen taitoon ja älyyn perustuva elämä on jaloa. Tutkielman toinen osa käsittelee yksityisomistusta:

“Ensimmäinen ihminen, joka maa-alueen rajattuaan keksi sanoa: “tämä on minun” ja löysi vielä ihmisiä, jotka olivat tarpeeksi yksinkertaisia uskoakseen sen, oli kansalaisyhteiskunnan todellinen perustaja. Miltä kaikilta rikoksilta, sodilta, murhilta, kauhuilta ja kurjuudelta ihmiskunta olisikaan säästynyt, jos joku olisi kiskonut hänen aidanpylväänsä maasta tai täyttänyt hänen rajaojansa ja huutanut kanssaihmisilleen: “Älkää kuunnelko tuota huijaria, olette hukassa jos unohdatte että maan hedelmät kuuluvat kaikille eikä maa kuulu kenellekään!” [--] Viljelyä seurasi väistämättä maan jakaminen ja omistusoikeuden tunnustamista ensimmäiset oikeussäännöt. Jotta jokainen saisi sen mikä hänelle kuuluu, oli jokaisen voitava omistaa jotakin. Sitä mukaa kuin ihmiset suuntasivat katseensa tulevaisuuteen ja näkivät, että heillä voisi olla menetettävää omaisuutta, he alkoivat pelätä kostotoimia niistä vääryyksistä, joita saattoi tehdä toisille.”

Näin Rousseau tuo esille kantansa yksityisomistuksen alusta, vaaroista ja tuhoavaisuudesta. Hän kirjoitti teoksen osallistuakseen jälleen Dijonin akatemian kirjoituskilpailuun, ja vaikka hän hävisi, kirjoitelmaa pidetään yhtenä hänen merkittävimmistä teoksistaan.

Uransa aikana Rousseau kirjoitti myös hieman kaunokirjallisuutta: ooppera “Le Devin du village” esitettiin Ranskan kuningas Ludvig XV:lle, ja “Julie, ou la nouvelle Héloïse”-romaanista tuli menestys. Seuraava tärkeä yhteiskuntaa arvosteleva teos oli “Yhteiskuntasopimuksesta”(1762). Siinä hän esitteli omaa teoriaansa yhteiskuntasopimuksesta. Teos jatkaa siitä, mihin "Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista” päättyy. Rousseaun mukaan “jalo villi” pystyy elämään sovussa lajitoveriensa kanssa ilman lakeja tai hallintoa. Hänen mukaansa yksityisomistus toi mukanaan säännöt ja pilasi näin alkuperäisen ihmisen vaatimattomuuden ja yhteisvastuullisuuden. Teoksessa kerrotaan myös “yleistahdosta”, jolla tarkoitetaan yhteisen hyvän edistämistä, eli että asioita tarkastellaan yhteisen hyvän näkökulmasta eikä yksityisten ihmisten tavoitteiden kautta.

Rousseau tunnetaan parhaiten filosofina, mutta hän kirjoitti myös esimerkiksi kasvatusoppaan “Émile eli kasvatuksesta”, joka aiheutti ilmestyessään kohua Ranskassa, sillä siinä arvosteltiin uskontoa. Teoksen saaman ankean vastaanoton seurauksena Rousseau piiloutui filosofiystävänsä David Humen luo Britanniaan. Tänä aikana hän alkoi kirjoittaa omaelämänkertaansa “Tunnustuksia” ja lisäksi teosta “Yksinäisen kulkijan mietteitä”, joka jäi kuitenkin kesken Rousseaun kuollessa 2. heinäkuuta 1778.

Rousseau yhdistetään usein Ranskan vallankumoukseen, sillä hänen ajatteluunsa sopii vallankumouksen tunnuslause “Vapaus, veljeys ja tasa-arvo”. Hänen mielestään vapaus on tärkeä periaate, ja valtion tulisi suojella sitä. Toinen tärkeä periaate on, ettei moraalia ja politiikkaa saa erottaa toisistaan. Yksityisomistusta rankasti arvostelevana filosofina hänet nähdään usein myös sosialismin edelläkävijänä.

Lähteet:

Rousseau, Jean-Jacques: Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista, Gummerus Kirjapaino Oy (2000), suom. Ville Keynäs

filosofia.fi: http://filosofia.fi/node/6874

wikipedia.fi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau

David Papineau: Filosofia, Ajatus kirjat, Gummerus Kustannus Oy (2012), suom. Tapani Kilpeläinen